Musiikki vaikuttaa tunteisiin

Taide vaikuttaa tunteisiimme monin tavoin. Esimerkiksi kaunis desing-valaisin voi tuoda omistajalleen sellaista iloa, jota design-tuotteisiin perehtymätön ulkopuolinen ei välttämättä hevin ymmärrä. Monen mielestä musiikki vaikuttaa tunteisiin aivan erityisen paljon. Kerromme tässä jutussa aiheesta lisää.

Musiikin voidaan sanoa soittavan tunteita

Kaikissa kulttuureissa musiikkia esiintyy jossakin muodossa ja musiikin voidaankin sanoa soittavan tunteita koko tunneskaalan tasolla. Monen mielestä musiikin tunnevaikutus on suorempi kuin muiden taiteenlajien. Musiikki onnistuu ilahduttamaan, järkyttämään, piristämään, vakavoittamaan, liikuttamaan syvästi sekä luomaan hartaan tunnelman aivan ilmiömäisellä tavalla. Jos pidät elokuvista, huomaat varmasti musiikin merkityksen. Kokeilepa joskus katsoa elokuvaa ilman ääniä – ja huomaat pian eron! Elokuvan tehosta katoaa ainakin puolet!

Myös tavaratalot tietävät tämän ja käyttävät sopivaa taustamusiikkia virittämään asiakkaansa tilaan, jossa tekee mieli ostaa uusia asioita. Tunteet suuntaavat pitkälti ostopäätöksiä, ja tätä ei ole jätetty liike-elämässä huomiotta. Tästä syystä markkinoinnissa musiikilla on tärkeä asema.

Musiikin historia on ikivanhaa

Musiikin juuret juontavat pitkälle ja sen historian voidaan sanoa olevan ikivanhaa. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että ihmiset tuottivat musiikkia ennen kuin he osasivat edes puhua. Ihminen on aina ollut mieltynyt sekä melodiaan että rytmiin ja tämä mieltymys näkyy jo pienissä vauvoissa. Myös tämä todistaa sen puolesta, että voimme sanoa musiikin soittavan tunteita.

Musiikin tuomat ärsykkeet tukevat aistihavaintojen kehitystä

Jo pienelle vauvalle musiikki tarjoaa paljon erilaisia ärsykkeitä. Rytmin dynaaminen vaihtelu auttaa luomaan aistihavainnoille monipuolisen, vaihtelevan ympäristön. Vauva havaitsee rytmin vaihtelua jo aivan arkisissakin tilanteissa, ja musiikki tuo tähän vaihteluun oman, monipuolisen lisänsä.

Kulttuurisidonnaiset duuri ja molli

Duurin ja mollin omaksuminen perustuu oppimiseen ja niiden aikaansaamat tunnetilat liittyvät vallitsevaan kulttuuriin. Niiden voidaankin sanoa olevan kulttuurisidonnaisia. Esimerkiksi Indonesiassa hautajaislaulu lauletaan duurissa ja länsimaalaisesta kuulijasta se saattaa kuulostaa surumielisen sijaan iloiselta. Olemme oppineet, että meillä surua ilmaistaan mollissa hitaalla tempolla. Meille on myös ominaista käyttää hiljaista äänenvoimakkuutta ilmaisemaan surua. Kaikissa kulttuureissa näin ei kuitenkaan ole. Ellei vieraan kulttuurin duurille ja mollille ominaisia piirteitä tunne, voikin erehtyä musiikin sanomasta perin juurin.